Tieto- ja viestintätekniikan käyttötaito -> Tietotekniikan perusteet
© Antti Ekonoja 2012
Tässä luvussa opit mm. seuraavia asioita:
Oppimistasi asioista on sinulle mm. seuraavanlaista hyötyä:
Pöytätietokoneen tärkein osa on keskusyksikkö, joka sisältää tietokoneen toimintaan tarvittavat komponentit. Tietokone tarvitsee myös näytön, hiiren ja näppäimistön. Lisäksi tietokoneeseen voi olla liitettynä oheislaitteita, kuten tulostin ja kuvanlukija (skanneri). Hiiri, näppäimistö ja skanneri ovat tiedonsyöttölaitteita, eli niillä välitetään tietoa käyttäjältä tietokoneelle päin. Näyttöä ja tulostimia kutsutaan taas tulostuslaitteiksi, eli ne välittävät tietoa tietokoneelta käyttäjälle päin. Yleensä tietokoneessa on myös kaiuttimet.
Kannettavat tietokoneet ovat yleistyneet runsaasti 2000-luvulla lähinnä niiden siirreltävyyden, kasvaneen tehokkuuden ja laskeneiden hintojen myötä. Kannettava tietokone sisältää samat peruskomponentit kuin pöytätietokonekin, erona on vain se, että kaikki komponentit ovat samassa paketissa. Toki kannettavaankin tietokoneeseen voi halutessaan liittää ulkoisen näytön, näppäimistön ja hiiren. Myös oheislaitteita voi liittää kannettavaan tietokoneeseen lähes yhtä helposti kuin pöytätietokoneeseen. Kannettavissa tietokoneissa on yksi komponentti, mitä ei ole pöytäkoneissa, eli akku. Akku mahdollistaa kannettavan tietokoneen käytön ilman sähkövirtaa.
Uusinta uutta tietokoneiden laitekirjossa ovat tablet-laitteet ("tabletit"), kuten Applen iPad. Tablet-tietokoneiden yksi keskeinen ero kannettaviin tietokoneisiin on niiden ohjaaminen, sillä tablet-laitteissa on kosketusnäyttö ja virtuaalinen näppäimistö. Tabletit ovat kevyitä ja niissä on pitkä akkukesto, joten ne sopivat erinomaisesti mukana kulkeviksi tietokoneiksi. Tablet-tietokoneisiin ei pysty liittämään oheislaitteita yhtä helposti kuin pöytätietokoneisiin ja kannettaviin tietokoneisiin. Tabletteihin ei myöskään saa kaikkia samoja ohjelmistoja mitä pöytätietokoneisiin ja kannettaviin tietokoneisiin.
Nykypäivänä raja tablet-tietokoneiden ja kehittyneimpien älypuhelimien (esimerkiksi Applen iPhone tai Nokian Lumia) välillä on epäselvä, sillä useista älypuhelimistakin löytyy paljon tietokoneen ominaisuuksia. Nykyään ei olekaan enää helppo kategorisoida tiettyä laitetta, eli onko se esimerkiksi kannettava tietokone, tablet-tietokone vaiko älypuhelin. Toisaalta kategorisointi ei ole tarpeenkaan, sillä ihmisillä on yleensä useita eri tietokoneen ominaisuuksia sisältäviä laitteita ja käytössä on aina se, mikä kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopii.
Kuva: Tietokoneen keskusyksikkö avattuna
Tiedoston ja kansion ero:
Vertauskuvallisesti tiedosto voitaisiin ajatella yhdeksi kirjaksi kirjahyllyssä. Tällöin kirjahylly olisi kansio ja kirjahyllyn eri hyllyt olisivat alikansioita.
Kuva: USB-muistitikku
Nykyään mobiililaitteiden kuten älypuhelimien ja tablettien yleistyessä puhutaan paljon myös tiedon tallentamisesta "pilveen". Pilvitallennuksella tarkoitetaan tiedon tallentamista verkkoon tiettyyn tilaan, jonka voi tarjota joku palveluntarjoaja, esimerkiksi DropBox. Tiedot sijaitsevat palveluntarjoajan virtuaalipalvelimilla. Tietoihin pääsee käsiksi mistä vain, kunhan on verkkoyhteys. Lisäksi onnistuu esimerkiksi saman tiedoston muokkaaminen yhtä aikaa usealta tietokoneelta. Pilvitallennus on siis kätevää, kun omia fyysisiä tallennuslaitteita ei tarvitse. Se soveltuu siis erittäin hyvin käytettäväksi mobiililaitteilla kuten tableteilla ja älypuhelimilla. Toisaalta ilman toimivaa verkkoyhteyttä pilveen tallennuttuihin tiedostoihin ei pääse käsiksi ollenkaan.
Käyttöjärjestelmä on ikään kuin "välittäjä" tietokoneen ja käyttäjän välillä. Myös eri ohjelmat tarvitsevat käyttöjärjestelmää "välikädeksi" ohjelman ja tietokoneen välille. Käyttöjärjestelmä siis hallitsee tietokoneen komponenttien toimintaa, eli esimerkiksi prosessoria ja tiedon tallennusta. Maailman yleisin tietokoneiden käyttöjärjestelmä on Windows. Muita suosittuja tietokoneiden käyttöjärjestelmiä ovat Linux ja Mac OS X. Tablet-laitteiden puolella suosituimmat käyttöjärjestelmät ovat puolestaan Android ja iOS. Kaikista käyttöjärjestelmistä on olemassa useita eri versioita. Uusin versio Windowsista (kesäkuussa 2012) on Windows 7.
Tässä oppimateriaalissa käydään läpi juuri Windows 7 -käyttöjärjestelmää. Ohjeita voi soveltaa myös edelliseen versioon (Windows Vista). Myös Windows 7:sta on olemassa useita eri versioita, jotka poikkeavat toisistaan ominaisuuksiensa osalta. Yleisin kotikäyttäjille tarkoitettu versio on Windows 7 Home Premium. Useiden eri versioiden vuoksi tämän oppimateriaalin kuvakaappaukset Windows 7 -käyttöjärjestelmästä saattavat hiukan poiketa käyttämäsi käyttöjärjestelmäversion ulkoasusta.
Windows avautuu automaattisesti käynnistettäessä tietokone ja sulkeutuu suljettaessa tietokone. Jos käyttöjärjestelmään on syötetty useampia käyttäjiä, valitaan käyttäjä käynnistyksen yhteydessä. Käyttöjärjestelmän näytössä näkyvää osaa kutsutaan työpöydäksi. Työpöydän alareunassa on tehtäväpalkki. Tehtäväpalkissa näkyvät mm. ilmaisinalue, avoinna olevat ohjelmat ja yleensä muutamia pikalinkkejä käytetyimpiin ohjelmiin. Itse työpöytä voi sisältää tiedostoja, kansioita, pikakuvakkeita ja ohjelmaikkunoita. Pikakuvakkeet, tiedostot ja kansiot avautuvat hiiren ykköspainikkeen (yleensä hiiren vasen painike) kaksoisnapsautuksella. Tehtäväpalkissa olevasta Käynnistä-painikkeesta (Start) pääsee käsiksi tietokoneen ohjelmiin, asetuksiin ja tiedostoihin.
Windows 7:ssa työpöydällä voi olla myös pienoisohjelmia, joita voivat olla esimerkiksi kalenteri, kello ja muistilaput. Seuraavissa kuvissa on esitetty Windows 7 -käyttöjärjestelmän Käynnistä-valikko ja työpöytä sekä niissä sijaitsevien eri objektien merkitykset.
Kuva: Windowsin Käynnistä-valikko
Kuva: Windowsin työpöytä
Windowsissa ohjelmat käynnistyvät ikkunoihin. Ikkuna voi olla kooltaan koko näytön kokoinen, osa näytöstä tai tehtäväpalkkiin painikkeeksi pienennetty. Ikkunan kokoa ja sijaintia työpöydällä voi muuttaa. Ikkunoita voi olla avoinna työpöydällä yhtä aikaa useampia. Ikkunan sisältöä vieritetään vierityspainikkeista ( tai ) klikkaamalla tai vieritysruudusta hiirellä ykköspainike pohjassa vetäen. Seuraavat esimerkit selventävät Windowsin ikkunoiden hallintaa:
Nopea tapa vaihtaa aktiivista ikkunaa (ohjelmaa):
Paina Alt-näppäin pohjaan ja paina sitten Sarkainta (Tabulaattori). Työpöydän keskelle avautuu ikkuna, jossa näkyvät kaikki avoimet ikkunat (ohjelmat) ja työpöytä. Klikkailemalla Sarkainta (Alt-näppäin edelleenkin koko ajan painettuna pohjaan) voit vaihdella eri ikkunoiden ja työpöydän välillä. Kun olet haluamasi ikkunan kohdalla, vapauta Alt-näppäin, jolloin kyseinen ikkuna vaihtuu aktiiviseksi.
Kuva: Aktiivisen ikkunan vaihtaminen
Kuva: Haku-toiminto
Haku-toiminto on kätevä esimerkiksi silloin, kun et tiedä, missä hakemistossa jokin tietty tiedosto (esim. kuva) sijaitsee, mutta tiedät tiedoston nimen tai osan siitä. Haku-toiminto löytyy Käynnistä-valikon alareunasta. Lisäksi haku löytyy kaikista järjestelmäikkunoista (esim. kotihakemistoikkuna) yläreunasta. Seuraavassa kerrotaan haun käyttö Käynnistä-valikon kautta.
Kirjoita hakulohkoon hakusana, jolloin etsintä alkaa ja löydetyt tiedostot ilmestyvät Käynnistä-valikkoon. Haku osaa hakea myös tiedostojen metatiedoista (tiedostoa kuvaileva tieto, esim. musiikkikappaleen esittäjä) sekä joidenkin tiedostojen (esim. Office-paketin ohjelmilla tehdyt tiedostot) sisällöistä. Jos kaikki hakutulokset eivät mahdu Käynnistä-valikkoon, klikkaa Näytä lisää tuloksia (See more results), jolloin tulokset avautuvat uuteen ikkunaan. Kyseisestä ikkunasta hakua voi myös tarkentaa tiettyjen kriteerien (esimerkiksi tiedoston koko tai muokkauspäivämäärä) mukaan. Tämä tapahtuu klikkaamalla hakutulosten ikkunan oikean yläkulman hakupalkkia ja valitsemalla sieltä Lisää hakusuodatin (Add a search filter), jonka jälkeen valitaan vielä haluttu kriteeri.
Ohjauspaneelista (Control Panel) pääset muuttamaan kaikkia käyttöjärjestelmän asetuksia. Ohjauspaneeli aukeaa valinnalla Käynnistä | Ohjauspaneeli (Start | Control Panel). Ohjauspaneelissa voit esimerkiksi muuttaa Internet-asetuksia, lisätä ja poistaa ohjelmia, katsoa tietokoneen komponenttien tietoja ja muokata käyttöjärjestelmän ulkoasua. Ohjauspaneelin eri alakohtiin pääsee klikkaamalla haluttua kategoriaa (esimerkiksi Järjestelmä ja suojaus (System and Security)) ja valitsemalla sen jälkeen haluamansa toiminnon.
Kuva: Ohjauspaneeli
Ruutukaappausvideo: Ohjauspaneelin käyttö
Näppäimistössä on perusnäppäinten (kirjaimet ja numerot) lisäksi runsaasti erikoisnäppäimiä, joiden sijaintia seuraava kuva havainnollistaa. Lisäksi näppäimistöistä riippuen, näppäimistössä saattaa olla myös paljon erilaisia näppäimiä helpottamassa esimerkiksi Internetin, sähköpostin ja multimedian käyttöä. Nämä näppäimet sijaitsevat yleensä näppäimistön laidoilla ja/tai yläpuolella.
Kuva: Näppäimistö ja sen erikoisnäppäimet korostettuina
Joskus jokin ohjelma (sovellus) menee jumiin eikä vastaa käyttäjän toimintoihin. Tällaisessa tilanteessa kannattaa ensin odottaa hetkinen, koska tietokone voi olla ylikuormitettu tai verkon toiminnassa saattaa olla hetkellisesti häiriöitä. Jos sovellus ei kuitenkaan ala toimia, voit yrittää palauttaa järjestelmän takaisin normaaliin toimintaan seuraavilla toimenpiteillä:
Kannattaa huomata, että edellä mainituissa ongelmatilanteissa sovelluksessa tiedostoon tekemäsi muutokset eivät välttämättä tallennu kiintolevylle. Kannattaa siis tallentaa keskeneräiset työt tasaisin väliajoin, eikä vasta sitten kun ne ovat valmiita. Jos tietokone ei ala toimia normaalisti yllä olevien toimenpiteiden jälkeen, on siinä yleensä jokin isompi vika ja ammattiapu on tarpeen.
Hyödyllisiä pikanäppäimiä:
Avaaminen: Ctrl + O
Tallentaminen: Ctrl + S
Tulostaminen: Ctrl + P
Ohje: F1
Käyttöjärjestelmään asennettuja ohjelmia (sovelluksia) pääsee katsomaan valinnalla Käynnistä | Kaikki ohjelmat (Start | All Programs). Windows-käyttöjärjestelmään valmiiksi asennetut apuohjelmat (esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelma WordPad, piirto-ohjelma Paint ja laskin) löytyvät valinnan Käynnistä | Kaikki ohjelmat | Apuohjelmat (Start | All Programs | Accessories) alta. Ohjelmat käynnistyvät klikkaamalla niitä kerran hiiren ykköspainikkeella (yleensä hiiren vasen painike) tai viemällä hiiren kursori halutun ohjelman kohdalle ja painamalla Enter. Ohjelmat sulkeutuvat yleensä komennolla Tiedosto | Lopeta (File | Exit) tai klikkaamalla -painiketta ohjelmaikkunan oikeassa yläkulmassa.
Ohjelmien käyttö vaihtelee luonnollisesti ohjelmasta riippuen. Lähes kaikista ohjelmista löytyvät kuitenkin yläreunasta joko valikot tai välilehdet, joiden takaa löytyvät kyseisen ohjelman kaikki toiminnot. Lisäksi useissa ohjelmissa on työkalurivi tai välilehtien ryhmiä, joissa on painikkeita kyseisen ohjelman käytetyimpiin toimintoihin. Seuraavissa esimerkeissä esitetään, mistä valikoista tai välilehdiltä löytyvät muutamat ohjelmien yleiset toiminnot ja miten niitä käytetään.
Kuva: WordPad-ohjelman perusnäkymä
Kuva: Tallenna nimellä -ikkuna
Resurssienhallinta (Windows Explorer) on ohjelma, jolla nähdään tietokoneen tallennusvälineiden (esimerkiksi kiintolevyt, CD-levyt ja USB-muistitikut), kansioiden ja tiedostojen sisällöt, rakenteet sekä tiedot. Resurssienhallinnan avulla voidaan luoda, kopioida, siirtää, uudelleen nimetä ja poistaa tiedostoja sekä kansioita. Resurssienhallinnan avulla voit siis esimerkiksi järjestellä eri lomamatkojesi digivalokuvat omiin kansioihinsa ja antaa kuville kuvaavat nimet.
Leikepöytä on käyttöjärjestelmän työmuistissa oleva muistialue. Sen avulla voidaan siirtää ja kopioida tiedostoja, objekteja ja kansioita eri ohjelmien välillä tai ohjelmien sisällä. Voit siis esimerkiksi siirtää tekstikappaleen eri kohtaan dokumentissa kirjoittamatta sitä uudelleen. Leikepöydälle voidaan kopioida kerrallaan vain yksi tieto, sillä uusi leikepöydälle siirretty tieto menee aina vanhan tiedon päälle. Leikepöydällä oleva tieto ei näy mitenkään ulospäin, vaan tiedon näkee ulospäin vasta sitten, kun se liitetään uuteen sijaintiin.
Kuva: Resurssienhallinnan rakenne
Resurssienhallinta löytyy valitsemalla Windowsin tehtäväpalkista Käynnistä | Kaikki ohjelmat | Apuohjelmat | Resurssienhallinta (Start | All Programs | Accessories | Windows Explorer). Resurssienhallintaan pääsee myös suoraan Käynnistä-valikosta valitsemalla Tietokone (Computer). Tällöin aloitusnäkymässä näkyy koko tietokoneen sisältö. Seuraavat esimerkkitapaukset kuvaavat Resurssienhallinnan ja leikepöydän toimintaperiaatteet.
HOX!
Myös hiiren kakkospainikkeen (yleensä hiiren oikeanpuoleinen painike) takaa löytyvät yleisimmät Resurssienhallinnan ja leikepöydän toiminnot. Valitse ensin haluamasi tiedosto tai kansio aktiiviseksi. Klikkaa sen jälkeen sitä hiiren kakkospainikkeella ja valitse haluamasi toiminto hiiren ykköspainikkeella.
Hyödyllisiä pikanäppäimiä:
Resurssienhallinnan käynnistäminen: Windows + E
Kopioiminen: Ctrl + C
Leikkaaminen: Ctrl + X
Liittäminen: Ctrl + V
Poistaminen: Delete
Kumoaminen: Ctrl + Z
Ruutukaappausvideo: Leikepöydän ja Resurssienhallinnan käyttö
Tehtävissä 1-8 kirjoita vastaukset tekstitiedostoon haluamallasi kirjoitusohjelmalla (esim. WordPad). Tallenna tiedosto lopuksi opettajan ilmoittamaan sijaintiin.
1960-luvulla tulivat transistoritekniikkaan perustuvat tietokoneet. Ohjelmointikielinä oli jo lausekieliä, kuten cobol ja fortran. Keskuskoneet olivat suuria ja Suomen suurimpiin yrityksiin hankittiin ensimmäiset tietokoneet.
Vuonna 1971 saavutettiin läpimurto, kun yhdysvaltalainen Intel-niminen yritys sai puristettua tietokoneen koko tietoa käsittelevän ytimen yhdelle mikropiirille. Siihen asti tietokoneet olivat koostuneet useista erillisistä piireistä. Oli kehitetty mikroprosessori, joka mahdollisti mikrotietokoneen synnyn. Vuoden 1975 tietokoneessa ei ollut vielä näyttöä ja näppäimistöä, vaan konetta ohjattiin isoilla kytkimillä ja käyttöliittymänä toimi muutama merkkivalo. 1970-luvulta lähtien tietokoneita on sulautettu myös tuotteisiin, kuten autoihin. Uusimmissa autoissa on useita kymmeniä sulautettuja tietokoneita. Sulauttaminen on mahdollistanut myös kokonaan uusien laitteiden syntymisen, kuten esimerkiksi kännykät, sykemittarit, robotit, pankkiautomaatit ja älykkäät lelut.
1980-luvulla tulivat nykyiset henkilökohtaiset tietokoneet eli PC:t. IBM, joka 80-luvun alkupuolelle asti oli keskittynyt keskuskoneisiin, onnistui pakkaamaan huoneenkokoisen keskuskoneen "vain" ison laatikon kokoiseksi. Markkinoille v. 1981 tullut IBM PC osoittautui jättimenestykseksi. Se sisälsi Intelin 8088-suorittimen, 64 kilotavua RAM-muistia, yhden 360 kt:n levykeaseman (ei kiintolevyä) ja mustavalkoisen merkkipohjaiseen käyttöön soveltuvan näytön. Koska ensimmäiset tietokoneet maksoivat Suomessa yli 30 000 markkaa sen aikaista rahaa, piti kotikäyttöä varten kehittää edullisempia, enintään muutamia tuhansia markkoja maksavia koneita. Menestykseksi muodostuivat Commodore 64 ja Sinclair Spectrum.
Commodoren seuraajaksi tehtiin Amiga-tietokoneita. Commodore ja Amiga kuitenkin lähes katosivat tietokoneiden kartalta 1990-luvun alkupuolella. 1990-luvulta lähtien PC onkin ollut ylivoimaisesti suosituin kotitietokone. PC-tietokoneiden valmistajia onkin runsaasti. Vertailun vuoksi nykyään uusi kotitietokone maksaa noin 500-1000 euroa ja siinä voi olla esimerkiksi neljä kolmen gigatavun prosessoria, kuusi gigatavua RAM-muistia sekä 1000 gigatavun kiintolevy. Tietokoneiden tehot ja muistikapasiteetit nousevat siis koko ajan hintojen samaan aikaan laskiessa tai pysyessä enintään samoina. Nykyään PC-tietokoneiden kanssa tietokonemarkkinoilla kamppailevat lähinnä Applen Macintosh-tietokoneet sekä uudet laitetulokkaat, kuten tablet-tietokoneet.